Olen kärsinyt jonkinlaisista suolisto-ongelmista lähes koko ikäni. On ollut närästystä, turvotusta, ummetusta, ilmavaivoja tai muuten vain outoja kipuja. Kävin vatsakipujeni vuoksi lääkärissäkin joskus nuorempana, muttei mitään poikkeavaa löytynyt. Vatsakipujen lisäksi tunnen itseni hyvin usein väsyneeksi, olo on vetämätön vaikka olisin nukkunut hyvin ja tarpeeksi.
Sitten luin jostain että viljatuotteet ja lehmänmaito voivat aiheuttaa vatsavaivoja, vaikkei niille olisikaan allerginen. Juuri ne tuotteet, joita joka päivä söin hyvällä mielellä. Tajusin että kyse voi olla ihan pelkästään siitä että syön vatsalle sopimatonta ruokaa. Ruokaa, jota suolisto ei pysty hyödyntämään kunnolla.
Parisen kuukautta sitten vähensin lehmänmaidon ja vehnän syömistä. Jo pelkkä lehmänmaidon poisjättäminen on vähentänyt vatsan turvotusta hyvinkin paljon. Sen jälkeen jätin pois myös suurimman osan viljatuotteista. Ja kas kummaa, vatsa on voinut ehkä paremmin kuin koskaan.
Halusin kuitenkin asiantuntijaneuvoa, joten osallistuin kaverini kanssa tähän maidottomaan ja viljattomaan ruokavalioon perustuvalle valmennuskurssille. Ohjaajina ovat ravintovalmentaja Sami Sundvik ja kahvakuulavalmentaja Kukka Laakso. Valmennusprojektin nimi on "Viisi kiloa juhannukseen" ja vaikka minulla ei olekaan laihdutettavaa, saan vinkkejä oman ruokavalioni perustaksi ja suolistoni hyvinvoinniksi.
Kuva: kukkalaakso.com
Olen nyt ollut viikon tällä hyvin proteiinipitoisella ja vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Parina ensimmäisenä päivänä mietin mihin olenkaan lusikkani pistänyt, kun salaatti ja kasvikset tuntuivat tulevan jo alussa ulos korvista. Samoin ilmavaivat lisääntyivät huimasti ja vatsaakin turvotti. Nämä toki kuuluvat alkuvaiheeseen, varsinkaan jos ei ole tottunut näin proteiinipitoiseen ruokaan vaan on syönyt enimmäkseen niitä tyhjiä hiilareita. Ilmeisesti ravintoainerikas ruoka on imeytynyt hyvin, kun vessassakäyntien määräkin on vähentynyt (paitsi vedenjuonnin lisääntyessä).
Makeaa on tehnyt ihan hirveästi mieli heti alkumetreiltä asti ja viikonloppuna sorruinkin ottamaan lusikallisen hunajaa hirveässä makeantuskassani. Mutta ruokavalion tarkoitus ei ollutkaan stressata ja kieltäytyä kaikesta, vaan saada hyvä olo ja huomata mikä on hyväksi itselle. Kun tietää mistä tulee hyvä olo, ei niitä vatsavaivoja aiheuttavia ruoka-aineita jatkossa teekään enää samanlailla mieli.
Energianmäärä ja vireystila on tässä vaiheessa jo jonkin verran kasvanut. Olen nukkunut n. 8 tuntia yössä ja kuntosalillakin on tuntunut olevan enemmän energiaa kuin ennen. En sitten tiedä onko se henkistä vai fyysistä vireyttä, mutta jokatapauksessa positiivisempaan suuntaan menossa :)
Normaalia enemmän kasviksia lautasella
Vielä viikon ajan aion noudattaa hiilihydraatitonta ruokavaliota, mutta kolmannella viikolla ohjeen mukaan saa lisätä hiilihydraattien ja odottamieni herkkujen määrää. Kyllä mikä tahansa herkku maistuu hyvälle tämän kahden viikon "rääkin" jälkeen :D Tarkoituksenani on leipoa terveellinen raakasuklaakakku.
Kerron kuulumisiani vielä tässä mahdollisesti ennen juhannusta, miten ruokavaliovalmennus etenee. Siihen mennessä viettäkäähän mukavia kesäpäiviä :)
Olin kyläilemässä kotiseudullani toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna vapun jälkeen. Suunnitelmissa oli lähteä siskoni kanssa Helsinkiin ostoksille ja lauantai-aamuna hyppäsimmekin junaan Kouvolasta. Aamu ei sitä ennen ollut aivan sujunut suunnitelmien mukaan. Vaikka heräsimme ajoissa, hirveä kiire ja sitä seurannut vitutus ahdisteli meitä. Pääsimme kuitenkin ongelmitta perille kaikesta huolimatta n. klo 10 aikoihin aamusta.
Heti ensimmäiseksi suuntasimme Kampin ostoskeskukseen, suuntana goottiliike Morticia. Ennen sinne pääsyämme jouduimme meikkaajan käsittelyyn, joka tahtoi pohjustaa kasvomme uudestaan Gayan mineraalituotteilla. No, mikä ettei. Olihan Gayan mineraalipuuteri jo meille tuttu kapistus ja itseasiassa yksi Helsingissä vierailun syy. Kummatkin saivat uuden naaman ja matkaan tuli kahdensadan euron (kääks) arvosta mineraalimeikkejä (puuteri, puhdistusmaito, pohjustusrasva, kulmaväri, kulmasivellin ja kaupan päälle luomiväri).
Sisko miesmeikkaajan käsittelyssä :D
Matka jatkui Morticiaan. Liike oli täynnä upeita vaatteita ja asusteita, juuri sen tyylisiä mistä itse pidän. En pidä itseäni goottina, mutta vaatetyylini on jotakin siihen suuntaan. Morticiasta vaatteita löytyikin sitten jopa kolmensadan euron edestä. Ei, en ole ikinä kuluttanut vaatteisiin kerralla sellaista summaa, mutta koska löydän niin harvoin itselleni istuvia vaatteita, saati itseni tyylisiä, annoin tällä kertaa mennä.
Alla olevien vaatteiden lisäksi ostin kauan haikailemani mustan Burleskan vyötärökorsetin.
Kuvat: https://www.facebook.com/morticiahelsinki
Siskoni olisi myöskin halunnut ylävasemmalla olevan empireleikkauksella varustetun paidan, mutta kokoa oli ainoastaan yksi jäljellä. Jäi harmittamaan hänen puolestaan todella paljon :(
Suunta jatkui muutaman vaatekaupan jälkeen syömään. Päätimme poiketa katsastamassa minkälainen paikka Helsingin Hard Rock Cafe on. Se olikin hieman normaalista poikkeava. Vastassa oli aulaemäntä, joka ohjasi meidät istumaan vapaaseen pöytään, jonka lisäksi tarjoilijat puhuivat englantia. Eksoottinen kokemus tällaiselle ujolle maalaisjuntille :D Ruoka oli todella hyvää, sisustukseen oli nähty vaivaa ja erilaisia drinkkejäkin olisi ollut tarjolla.
Hard Rock Cafen seinällä oli näytillä mm. Madonnan vanha toppi.
Ruuaksi otin Vegefajitaksen lisukkeineen, Nams.
Vatsat täynnä hyvää ruokaa lähdimme Forumin ostoskeskukseen, jossa huomasin että olin jättänyt kassini Hard Rock Cafen pöydän alle. Juuri sen kassin, joka sisälsi kolmensadan euron arvosta vaatteita. ARGH. Minä ja hatarat aivoni! Onneksi joku oli huomannut asian ja isojen kiitosten satelemana sain kassin aulaemännältä takaisin. Huh.
Loppupäivä kului lisää vaatekauppoja kiertäen, kunnes iski ruuanjälkeinen makeanhimo. Ben & Jerry's tarjosi valikoiman erikoisia jäätelöitä, joista otin maapähkinävoijäätelöä ja juustokakkujäätelöä sisältävän annoksen kaikilla mausteilla. Annos sisälsi jäätelön lisäksi kermavaahtoa, vaahtokarkkeja, suklaakastiketta ja keksimuruja. Omnomnom.
Jäätelöannoksestani nousee pää
Niin on nannaa että naurattaa!
Kolmen sepän patsaalla
Kotiinlähdön koittaessa kummankaan kortti ei tahtonut toimia lippuautomaatilla, mutta juuri tällaisten tilanteiden vuoksi minulla on aina käteistä mukana! Pääsimme siis junaan ilman paniikkia.
Päivä meni hyvin nopeasti kuten aina, mutta päivä oli pieniä takapakkeja lukuunottamatta onnistunut omalta osaltani :)
Olen muutaman viikon aikana perehtynyt syvemmin vehnäjauhottoman ruokavalion saloihin ja samalla myös muihin ruokavalioihin. Olen saanut hyviä vinkkejä ystävältäni, joka on ollut vehnäjauhottomana jo pitkään. Samalla olen yhä vakuuttuneempi siitä että vatsaoireiluni ovat yhteydessä vääränlaiseen ruokavalioon. Turvotus on lähes jokapäiväistä, välillä koen mystisiä vatsakipuja eikä suolikaan aina tunnu toimivan. Lisäksi tunnen olevani usein hyvin väsynyt ja jaksamaton. Olen käynyt verikokeissa useammankin kerran väsymyksen vuoksi, muttei hemoglobiinissani ole todettu olevan mitään vikaa.
Silmäni ovat avautuneet sille etteivät viljat tai maitotuotteet kuulu ihmisen normaaliin ruokavalioon evoluution kannalta. Samalla melkein järkytyin tiedoista, joissa kerrottiin osan terveellisenä mainostettujen tuotteiden olevan kaikkea muuta kuin terveellisiä! Osa ihmisistä voi pitää näitä asioita taas uutena trendikkäänä huuhaana, mutta esim. näiden tuotteiden haitoista voi lukea näistä kohteista:
Aloitin jo vehnäjauhottoman ruokavalion n. 2 kuukautta sitten, jota ehdin noudattaa parisen viikkoa, jonka sitten parin viikon ajan kestävä flunssa katkaisi. Kun olo oli huono, halusi helliä itseään hyvillä ruuilla, joihin sitten kuuluikin sekä vehnää että sokeria, maidosta puhumattakaan. Samalla jäi tauolle myös aloittamani kuntoilu.
Nyt olen pikkuhiljaa taas pääsemässä takaisin raiteille. Kuntoilu lähti alun takkuilun jälkeen taas vahvana liikkeelle ja mitä enemmän ulkona valostuu, sitä enemmän myös liikuntamotivaatiota löytyy. Enpä olisi uskonut puoli vuotta sitten kuinka tällainen sohvaperuna voi innostua liikunnasta näinkin paljon ja vielä säilyttää innon päällä kauemmin kuin sen viikon.
Aion jossain vaiheessa kokeilla täysin viljatonta, maidotonta ja sokeritonta ruokavaliota ainakin sen suositellun kuukauden ajan. Muutos tapahtuu kuitenkin pikkuhiljaa, ja tällä hetkellä olen alkanut korvaamaan haitallisia tuotteita vähemmän haitallisilla. Venhän, rukiin ja kauran (joiden tiedän varmasti turvottavan) olen korvannut spelttijauhoilla, margariinit olen korvannut luomuvoilla, lehmänmaidon riisimaidolla ja sokerin hunajalla. Lisäksi olen ostanut luomutuotteita mahdollisuuksien mukaan. Vielä on matkaa tasapainoiseen ruokavalioon, mutta hiljaa hyvä tulee.
Muutama luomutuote kaupasta bongattuna
2. KUNTOILU
Kuntoilukausi on lähtenyt melko vauhdikkaasti käyntiin. Parin viikon tauon kyllä huomasi kropassa, mutta sen jälkeen on tullut käytyä kuntosalilla tai lenkkeilemässä 3-4 kertaa viikossa. Samalla olen huomannut kuinka huono peruskuntoni oikeastaan onkaan. Kuntosuorituksen jälkeen on niin hyvä henkinen olo ettei uskoisikaan. Se taas lisää motivaatiota liikkumiseen. Tavoitteena olisi saada hieman lihaksia näkyviin jossakin vaiheessa. Kuntosalikammokin on helpottanut, en enää mene sinne häpeämään huonoa kuntoani vaan hyvillä mielin odotan kuntoilun tuomaa hyvää oloa.
Ostin vähän aika sitten 4 kg:n kahvakuulan, kun 2 kg käsipainot ovat jäämässä liian kevyiksi. Kahvakuulalla on hyvä tehdä yläkropan lihaskuntoa ja kylkiä. Hauislihaksia en sillä voi vielä tehdä, koska heikot ranteeni eivät sitä kestä. Siihen auttaa rannelihasten vahvistaminen.
Tässä kunto-ohjelmani toiston määrillä ja tämänhetkisillä painoilla kuntosalilla:
Alkulämmittely 5-10 min. juoksumatolla tai soutulaitteella
Jalkaprässi 3x10
Pohkeet 3x10 (5 kg)
Yläselkä 3x15 (20 kg)
Rintalihakset 3x10
Hauikset 3x15 (3 kg)
Ojentajat 3x15 (4 kg)
Hartiat 3x15 (3 kg)
Vatsat 3x20 (10 kg)
Selkä 3x15
Kyljet 3x20 (4-6 kg)
Loppupalautus 5-10 min. juoksumatolla tai soutulaitteella
Välillä teen vatsoille parit ylimääräiset toistot, koska käyttämälläni kuntosalilla on ihana istuttava vatsaprässi ja vihaan yli kaiken tehdä vatsalihasliikkeitä lattialla.
Maaliskuun kuntokalenteri näyttää tältä
Lopuksi voin todeta että olen positiivisesti yllättänyt itseni. Olen löytänyt itsestäni sellaisia puolia joita en ole ennen havainnut olevankaan. Olen löytänyt itsestäni rohkeutta, kärsivällisyyttä ja sisua mm. tässä kuntoiluasiassa. Tavoitteita on hyvä muistutella itselleen joka päivä, ne ajavat eteenpäin eivätkä anna luovuttamiselle sijaa. Sillä muistattehan että:
Vuoden keikkakauden avaus! Ex-Sentencedin solistin vetämä Poisonblack esiintyi Tampereen Ylioppilastalolla helmikuun viimeisenä päivänä, jonne lähdimme rakkaan siskoni kanssa yhdessä. Bändiä piti käydä katsomassa viime vuonna jo Jyväskylässä sekä Kouvolassa, mutta eteentulleet esteet mitätöivät suunnitelmani.
Kyseinen päivä oli hyvin tapahtumarikas jo alkuunsa. Työpäivän jälkeen ehdin käymään kuntosalilla sekä avomiehen kaverin läksiäisissä syömässä kakkua, josta sitten lähdinkin ajamaan kohti Tamperetta klo 8 illalla. En ole paljoakaan ajanut yksin pimeässä pitkiä matkoja, mutta Jämsä-Tampere väli sujui nopeasti.
Onneksi pääsin katsastamaan bändin keikkakunnon vain tunnin ajomatkan päässä. Ja keikkakunnossa ei mitään valittamisen sijaa ollutkaan, bändi veti energisen keikan nostattaen fanit korkeisiin sfääreihin. Keikka oli puolitoistatuntinen tuttujen kappaleiden säestämä tapahtuma. Lisätunnelmaa toi pieni yo-talon tunnelmallinen sali, joka oli sopivan intiimi paikka keikalle. Biisivalikoimassa olivat mm. A Good Day For The Crows, Piston Head, Mercury Falling...jne.
1. Ihmiset fiiliksissään
2. Taustapiruna nassepossu
Keikasta jäi hyvä mieli meille kummallekin ja se oli hyvä avaus tämän vuoden keikkakaudelle. Taas tuli todistettua miten keikoillakäynti on yksi rakkaimmista harrastuksistani <3
En ollut koskaan ajanut Tampereen keskustassa ja meille kävikin pieni eksyminen Pispalaan keikan jälkeen, mutta löysimme sitten kuitenkin takaisin Hervantaan, josta alunperin yhdessä lähdimmekin. Vein siskon sinne, ja lähdin itsekseni ajelemaan taas kohti Jämsää. Kello oli siinä vaiheessa jo yli kahden yöllä. Hain avomiehen kaveriltansa (ja söin lisää kakkua siellä), nukkumaan pääsimme n. 4 aikoihin aamuyöstä.
Seuraavia metallikeikkoja tähyillen :)
P.S. Pahoittelen taas niin laadukasta kuvausta kännykkäkameralla
Sokeriton ja vehnäjauhoton elämäntapa jatkuu. (Myönnettäköön etten halunnut kieltäytyä poikaystävän kaverin läksiäisissä tarjotusta voileipäkakusta, jota rohmusin monta palaa.) Viikonlopun kunniaksi kokeilin leipoa raakasuklaakakun, jonka ohjeen bongasin Kinuskikissan sivuilta, täältä.
Silmiini sattui viime viikolla paikallisessa Citymarketissa sijaitseva luontaistuotepuoti, jossa huomasin myytävän paljonpuhuttua raakakaakaojauhetta ja kaakaovoita. Eilen sitten käväisin kaupassa kirjoitettuani listan tarvitsemistani tuotteista ja ilokseni sain kaiken tarvittavan, hieman erikoisemman, tuotteen sieltä (joita ei normikaupassa ole). Myyjälle kiitos hyvästä palvelusta :)
Luontaistuotepuodista kassiin lähti raakakaakaojauhe, kaakaovoi, agavesiirappi (korvaa sokerin) sekä neitsytkookosöljy. Kaikki melko tuntemattomia, mutta kokeilunarvoisia tuotteita minulle. Loput aineksista löysin Citymarketin puolelta.
1. Raakasuklaakakun aineksia
Kakku oli helppo tehdä, pohja- ja täyteainekset vain sekoitettiin yhteen ja taputeltiin/kaadettiin kakkuvuokaan. Ohjeessa kehotettiin laittamaan valmis kakku kolmeksi tunniksi jääkaappiin, mutta minä tunnettuna malttamattomana herkkuperseenä laitoin kakun tunniksi pakkaseen säästääkseni aikaa. Hyvä tuli.
Valmis kakku näyttää tältä
Koristelin kakun ohjeen mukaan vadelmilla ja mintunlehdillä. Valmis kakku oli hyvää, mutta äkkimakeaa. Jo yksi pala riittää viemään suurenkin makeannälän pois, kahden palan jälkeen alkoi jo ellottaa (silti oli pakko kaksi palaa syödä). Seuraavalla kerralla laitankin sitten vain puoli desiä agavesiirappia kokonaisen desin sijasta.
Tätä kakkua saa nirsompikin herkkusuu hyvällä omallatunnolla syödä (ellei tarkkaile painoaan), onhan tämä gluteeniton, maidoton, munaton, sokeriton ja täysin vegaani kakku.
Kait se on sitten myönnettävä että jonkinlainen kolmenkympin kriisi on tässä meneillään. Ei sillä että se mielestäni ikään varsinaisesti liittyisi (en ota paineita siitä että täytän ensi vuonna pyöreitä), mutta viime vuoden terveysongelmat ovat avanneet silmäni sille, ettei tässä kuolemattomia olla.
Viime vuoden toisella puoliskolla tosiaan oli loppuunpalaminen lähellä, joten jouduin viikon sairaslomalle. Viikko ei ole pitkä aika, mutta se sai minut jarruttamaan ihan kunnolla. Siihen asti yritin vain pärjätä hampaat irvessä enkä puhunut ongelmistani työnantajalle, joka ei tiennyt stressaavasta tilanteestani. Stressitekijöitä oli monia, kaikki niistä tapahtui lyhyen ajan sisään. Ensin autoni hajosi, asunnossamme tapahtui vesivahinko, jonka vuoksi jouduimme muuttamaan väliaikaiseen asuntoon (meluisaan ja hyvin pahanhajuiseen) ja sen lisäksi selkäni alkoi oirehtia. Olin jatkuvasti hyvin väsynyt, nukuin todella huonosti kun stressasin aikaisia herätyksiä ja töihinmenoa. Välillä kesken työpäivän minun oli pakko mennä nukkumaan päiväunia, että olisin jaksanut työpäivän loppuun. Selkä- ja niskakipujen lisäksi vatsani oirehti. Närästi ja koski, suolisto ei toiminut kunnolla. Sekaan tuli pyörrytyskohtauksia. Mitään ei jaksanut tehdä, väsytti, masensi, itketti. Mieliala saattoi muuttua sekunnissa, sain raivokohtauksia eikä muisti pelannut. Saatoin unohtaa seuraavassa sekunnissa mitä joku oli sanonut tai mitä minun piti ylipäänsä tehdä. Olo oli aivan hirveä.
Sain sitten viimein itseni tilaamaan ajan lääkärille, joka pisti minut heti sairaslomalle. Sen jälkeen juttelin yhdessä työnantajan, lääkärin ja terapeuttini kanssa jatkosta. Pääsimme yhteissopimukseen siitä että teen seuraavan kuukauden ajan vain 4 h päiviä töissä (siihen mennessä olin tehnyt 6-10 h).
Kuva 1. Kriisi menossa
Oloni oli huomattavasti helpompi kun työmäärä laski ja saimme parin kuukauden jälkeen oman asuntommekin takaisin. Nyt kun tapauksesta on kohta 3 kk, olen taas kuin eri ihminen. Sain sovittua työnantajan kanssa 6 h:n työpäivistä jatkossa ja se on ollu mielestäni oikein sopiva ratkaisu. Ei liian pitkiä päiviä, muttei liian lyhyitäkään taloudellisesti ajatellen. Siivoojaan palkka kun ei ole mikään päätähuimaava.
Välikohtaus havahdutti minuun jonkinlaisen palon tehdä ja kokea nyt kun olen vielä nuori. Ajatus siitä että olen kolmenkymmenen vuoden päästä ihan samassa tilanteessa, yhtä kokemattomana ja sohvaperunana, on kaamea. Ei silloinkaan toki myöhäistä ole, mutta mieluummin koen nyt ja koen lisää sitten kuusikymppisenä.
Olen nyt n. viikon ajan kokeillut sokeritonta ja vehnäjauhotonta ruokavaliota. En aio tiukkapipoisesti sitä noudattaa, vaan lähinnä jätän leivokset ja karkit pois. Kokeilen tätä ruokavaliota siksi, että kärsin usein turvotuksentunteesta vatsassa. Täytyy todeta että ei oo keliaakikolla helppoa kun ei minullakaan ole vaikka jätin pois vain sen vehnäjauhon. Moni leipä ja valmistuote sisältää vehnäjauhoa, samoin suurin osa leivästä. Ja jossei sitten vehnäjauhoa niin sitten sokeria. Sitä on tuoteselosteiden mukaan tungettu kaikkialle joko näkyvästi tai piilotetusti. Siksi jätinkin pois vain sokeriherkut, koska en kuitenkaan halua stressata liikaa siitä mitä syön.
Vehnäjauhon olen korvannut nyt kokeiluksi spelttijauhoilla. Tein pizzapohjan spelttijauhoista ja kokeilin valmistaa niistä myös sämpylöitä. Hyviä olivat! Taidankin jatkossa ottaa ruokavaliooni speltin ihan vakituiseksi jäseneksi. Ainoa miinus on siinä, että speltti on vehnäjauhoa kalliimpaa. Tällä hetkellä en ole katunut päätöstä, ei ole turvottanut vatsaakaan. Kokeilen toki myös muita jauhoja (ohra, ruis, maissi...) ja sitä miten ne vaikuttavat vatsaani.
Kuva 2. Sämpylät spelttijauhoista
Kuvat 3-4. Hedelmä- ja marjapirtelöitä makeanhimoon
Vaikka olen jättänyt varsinaisen sokeriruo'osta saadun sokerin pois, syön edelleen hedelmiä, joissa on hedelmäsokeria. En pidä sitä sokeria kuitenkaan pahana sokerina kuten jotkut pitävät. Elimistö kaipaa kuitenkin jonkinlaista energiaa jaksaakseen. Olen tehnyt lähes joka päivä jonkinlaisen hedelmäpirtelön, joka auttaa vitamiininsaantiani ja auttaa makeanhimoon. Joululahjaksi saamani tehosekoitin on siis ollu todella ahkerassa käytössä :D
Ruokavaliomuutoksen lisäksi liikunta on tullut elämääni (taas), toivottavasti tällä kertaa jäädäkseen. Parin viikon aikana olen tehnyt lihaskuntoliikkeitä käsipainoilla ja kuminauhalla, jonka lisäksi olen käynyt jumpassa ja kuntosalilla. Muutamana päivänä viikossa pistän myös dancen soimaan ja heilun musiikin tahdissa. Ehkä siitä ei niin hirveästi hyötyä ole, mutta mieltä se ainakin piristää. Töissä ravaan rappusia joka päivä, joten jalkojen lihaskunto hoituu mukavasti siellä.
Lupasin kerran itselleni olla hyvässä kunnossa kun olen 30-vuotias, joten nyt on hyvä aika aloittaa :) Vielä ei ole tullut sellaista henkistä jaksamattomuutta vaan joku outo voima ajaa minua eteenpäin (ehkä juuri se kolmenkympin kriisi), halu tehdä asialle viimeinkin pysyvästi jotain, tulla kuntoon ja saada lihaksia. Nyt tai ei koskaan! Olen tallentanut itselleni motivoivia kuvia ja pitänyt kuntopäiväkirjaa. Otin itsestäni tänä aamuna mitat, koska haluan mielenkiinnolla seurata niiden muutoksia liikunnan jatkuessa. Puntarissa kävin toissapäivänä. Mittari näytti 54,7 kg.
Mitat näyttivät seuraavaa:
Vyötärönympärys (kapein kohta): 65 cm
Vyötärönympärys navan kohdalta: 77 cm
Ylälantio: 88 cm
Lantion levein kohta: 93 cm
Reidet: 54 cm
Vasen hauis: 26 cm
Oikea hauis: 27 cm
Mitat on otettu aamulla klo 9, juuri heränneenä ennen aamupalaa. Seuraavat mitat otankin sitten vaikka kuukauden päästä samaan aikaan aamulla ennen ruokailua.
Olen ihmetellyt ennenkin liikuntaa aloittaessani sitä, miksi tuntuu että pikemminkin lihon kuin mitään muuta. Pariin kertaan liikunta on siksikin jäänyt vain lyhyaikaiseksi kokeiluksi, mutta vähän aika sitten luin että liikuntaa aloittaessa nestettä saattaa kertyä vartaloon, joka turvottaa, mutta menee liikuntaa jatkaessa ohitse. Myös tällä kertaa turposin, josta osittain johtui myös päätös ruokavaliomuutokseeni. Nesteen kerääminen on eräänlainen elimistön puolustusreaktio lihasten rääkkäämistä vastaan ennenkuin lihakset tottuvat siihen. Runsaan vedenjuomisenkin pitäisi turvotusta helpottaa. Pitää siis juoda paljon vettä, jota en tähän mennessä ole tehnyt.
Kuva 3. Tämän kuun liikuntakalenterini
Liikunnallisissa merkeissä ja ruokatottumuksia pohtien toivotan hyvää kevättä kaikille. Palaan asiaan n. kuukauden päästä kertomaan tuntemuksistani ruokavalion ja liikunnan suhteen. Eikun musiikki soimaan ja hyppelehtimään valon lisääntyessä ja lintujen laulaessa ulkona! :)
------------------------------
Kuva 1: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr7E9K8wclWgcVPnW236pMl5xfi8QMbILJkc16Khd3k0qE8xwcpCF41sdr6KUhcS8tIdCduuq4wOhf9k9fAGG9F8qOWkB2S-zZp5CHaEn_5D80MkyR28K-AXfrFRDbyYpZyarv8kbYDeMb/s1600/podcast+coverart+crisis+2.jpg
Vanhempani ovat aina olleet
liikunnallisia. He harrastavat joka päivä jonkinlaista
liikunnallista aktiviteettia, yleensä lenkkeilyä. Minä taas...no,
sanotaanko että tässä tapauksessa se omena todellakin ON pudonnut
kauas puusta.
Minulla on aina ollut huono kunto.
Koulussa en pitänyt liikunnasta, eikä sitä helpottanut yhtään
se, että joukkuevalinnoissa olin aina yksi viimeisimpiä valittuja.
Koululiikunnassa varsinkin koripalloa inhosin suuresti. Pelkäsin
palloja, enkä saanut niitä koskaan kiinni. Vaan eipä se olisi
hirveästi hyödyttänytkään, koska minulle ei sitä palloa
heitettykään. Mutta oli koululiikunnan seassa kuitenkin niitä
suosikkilajejanikin, sähly ja sulkapallo. Pidin myös niistä
päivistä jolloin saimme lähteä kaveriporukalla lenkkeilemään
tietty lenkki omatoimisesti. Pelkkää inhoa koululiikunta ei siis
ollut.
Jonkinlaisen liikunnankipinän olen
jostain kuitenkin saanut, koska usein omatuntoni soimaa jos en lähde
ulos lenkkeilemään vaikka ilma sallisi. On vaan niin helppo jäädä
kotiin. Ja kuten tässäkin asiassa, se aloittaminen on aina se
vaikein asia. Vaikka tahtoa löytyisikin, saamattomuus riivaa.
Fakta on se, että tahdon hyvän
kunnon. Tahdon myös kiinteytyä ja saada hieman lihaksia. Mutta
niitähän ei tekemättä saa. Turhaan tässä itseäni huijaan.
Kuva: hanmoodo.fi
Pitkäaikaisin liikuntaharrastukseni on
pari vuotta sitten käymäni Han Moo Don peruskurssi, josta suoritin
myös keltaisen vyön. Sitä harrastin 2-3 kertaa viikossa ja
tuloksia lihaksistossa myös näkyi. Peruskurssilla käytiin läpi potkuja,
liikkumisia ja kaatumistekniikoita, mutta eniten siinä
keskityttiin lihaskunnon nostamiseen. Kolme kuukautta kestävän
kurssin loppuvaiheessa huomasin kuinka olin kiinteytynyt lihaksista.
Varsinkin vatsalihakset ja kaulan lihakset olivat kiinteämmät kuin
ennen, johon olin hyvin tyytyväinen. Han Moo Do -tunnin alussa
lämmiteltiin lihakset, juostiin ympyrää ja tehtiin useita
lihaskuntoliikkeitä (vatsa-, selkä- ja kylkilihakset sekä
tavalliset että siltapunnerrukset). Näitä toistettiin aina joka
tunti. Vaikken tehnyt kotona juurikaan mitään liikunnallista, Han
Moo Don kurssi piti lihakseni vireinä.
Han Moo Dosta voi lukea lisää täältä. Lajin viralliset sivut löytyvät taas täältä.
Valitettavasti en voinut jatkaa Han Moo
Doa pidemmälle, koska muutin Kouvolasta Jämsänkoskelle, jossa ei
kyseistä harrastusmahdollisuutta ollut. Keltainen vyö lajissa on
kuitenkin yksi suurimmista elämäni saavutuksista. Puvun ehdin jo ostaa, maksoi 65e. Ehkä sille vielä joskus tulee lisäkäyttöä :)
Kuva 1. Han Moo Do -pukuni
Elämäni aikana olen harrastanut myös
muunlaista liikuntaa. Olen käynyt nuorena pesäpallokurssin (josta
en nyt niin hirveästi pitänyt), käynyt monen vuoden aikana
kaupungin aerobicissä kerran viikossa äitini ja siskoni kanssa,
käynyt joogan peruskurssin ja välillä itsekin koittanu silloin
tällöin lenkkeillä. Olen myös kokeillut vesijuoksua ja
kuntosalia. Lapsena olin kova uimaan, mutta aikuisiällä se on
jäänyt pois, koska minusta on kuoriutunut vilukissa.
Liikuntaintoni on hyvin kausittaista.
Välillä intoudun ja vannon että nyt aloitan sen lenkkeilyn ja
jatkan sitä myös! Vaan eipä se ole koskaan pysyväksi jäänyt.
Liikuntaintoni vähenee huomattavasti talven aikana, koska kylmässä
on epämiellyttävää liikkua ja vaatteitakin pitää tunkea
miljoona kiloa päälle. Tästä syystä myös yleensä lihon kilon
tai muutaman talven aikana. Kesäksi kuntoon-periaate ei toimi
minulla, vaan pikemminkin kesällä kuntoon, koska kesäisin on vaan
niin paljon helpompi liikkua ulkona.
Asuinkaupungissani on kuntosali, jossa
on hyvä valikoima erilaisia trendiliikuntatunteja, mm. Zumba,
Bodypump, Bodyjam yms. Niistä olen käynyt muutaman kerran vain Body
Combatissa, joka yhdistelee aerobista liikuntaa kamppailulajien
liikkeisiin ja musiikkiin. Vaikken aina pysykkään liikkeissä
mukana, tykkään lajista aivan mahdottomasti. Siksi ostin myös
kymppikortin kyseiselle kuntosalille, mutta olen käyttänyt sitä
puolen vuoden aikana ainoastaan kerran. Voi ei.
Body Combatin lajiesittely (Les Mills):
Liikuntaintoni on suurimmillaan aina
keväisin. Aurinko alkaa paistamaan, jolloin mieliala nousee. Ilmat
lämpenee, joten ulkonakin on miellyttävämpi liikkua. Myös tänä
keväänä päätin aloittaa säännöllisen liikuntaharrastuksen.
Tavoitteena on harrastaa jonkinlaista suht raskasta liikuntaa
vähintään kolme kertaa viikossa. Ei siis mitään kävelyä
kilometrin päässä olevaan kauppaan ja takaisin, vaan ihan kunnon,
vähintään tunnin reipas lenkki tms. Jotta motivaationi ei laskisi,
ostin Ellokselta collegehousut, liikuntatopin sekä hupparin
lenkkeilyä varten.Tänä keväänä olen kaivanut pyöränkin
talviteloilta (oikeastaan pyörä oli koko talven pihalla ja
uskomatonta kyllä, se toimii vieläkin) ja käynyt pari kertaa
pyörällä asioilla, joihin muuten menisin autolla/bussilla.
Esittelen vielä Ellokselta tilaamani ja tänään matkahuollosta noutamani tuotteet:
1. Huppari maksoi Elloksella 29,90e. Huppari on ihan perusmallinen. Siinä on huppu ja edessä kengurutasku. Värivaihtoehtoja oli muitakin, mutta valitsin neutraalin värin, koska samalla tilaamani collegehousut olivat värilliset. En kuitenkaan halua näyttää lenkkeillesäni jäätelöpuikolta.
2. Vaaleanlila toppi sopii urheiluun hyvin. Se venyy, muttei liikaa. Toppi oli Elloksen alennuksessa, maksoi vain 3e. Topin väri sopii asukokonaisuuteen.
3. Halusin lenkkeilyasuksi lyhyehköt collegehousut. Ne ovat mukavat jalassa ja koska kesäisin on kuuma, lyhyet puntit eivät kuumenna jalkoja samallalailla kuin pitkälahkeiset housut. Lisäksi pinkki on tämänhetkinen lempivärini. Maksoi 23,95e.
En odottanut tuotteilta täydellistä sopivuutta koska verkkokaupan tuotteita ei pääse sovittamaan, eikä sitä voi koskaan tietää mikä on oikeasti hyvä ja mikä ei. Mielestäni nämä vaatteet ovat kuitenkin tarpeeksi istuvat päälläni ja sopivat myös arkikäyttöön muutenkin kuin vain urheiluun.
Minulla oli Ellokselle alennuskuponki, jolla sain hupparista -50% alennusta. Sen lisäksi sain kaupan päälle kätevän mustavalkoisen lentolaukun. Pääsenkin kokeilemaan sitä heti ensi viikonloppuna kun matkustan perheeni luokse Kouvolaan vapun viettoon :)
Hauskaa vappua itse kullekin, muistakaahan juoda simaa ja syödä paljon munkkeja!
.jpg)
