Elämäntapamuutosta näkyvissä

Kait se on sitten myönnettävä että jonkinlainen kolmenkympin kriisi on tässä meneillään. Ei sillä että se mielestäni ikään varsinaisesti liittyisi (en ota paineita siitä että täytän ensi vuonna pyöreitä), mutta viime vuoden terveysongelmat ovat avanneet silmäni sille, ettei tässä kuolemattomia olla.

Viime vuoden toisella puoliskolla tosiaan oli loppuunpalaminen lähellä, joten jouduin viikon sairaslomalle. Viikko ei ole pitkä aika, mutta se sai minut jarruttamaan ihan kunnolla. Siihen asti yritin vain pärjätä hampaat irvessä enkä puhunut ongelmistani työnantajalle, joka ei tiennyt stressaavasta tilanteestani. Stressitekijöitä oli monia, kaikki niistä tapahtui lyhyen ajan sisään. Ensin autoni hajosi, asunnossamme tapahtui vesivahinko, jonka vuoksi jouduimme muuttamaan väliaikaiseen asuntoon (meluisaan ja hyvin pahanhajuiseen) ja sen lisäksi selkäni alkoi oirehtia. Olin jatkuvasti hyvin väsynyt, nukuin todella huonosti kun stressasin aikaisia herätyksiä ja töihinmenoa. Välillä kesken työpäivän minun oli pakko mennä nukkumaan päiväunia, että olisin jaksanut työpäivän loppuun. Selkä- ja niskakipujen lisäksi vatsani oirehti. Närästi ja koski, suolisto ei toiminut kunnolla. Sekaan tuli pyörrytyskohtauksia. Mitään ei jaksanut tehdä, väsytti, masensi, itketti. Mieliala saattoi muuttua sekunnissa, sain raivokohtauksia eikä muisti pelannut. Saatoin unohtaa seuraavassa sekunnissa mitä joku oli sanonut tai mitä minun piti ylipäänsä tehdä. Olo oli aivan hirveä. 

Sain sitten viimein itseni tilaamaan ajan lääkärille, joka pisti minut heti sairaslomalle. Sen jälkeen juttelin yhdessä työnantajan, lääkärin ja terapeuttini kanssa jatkosta. Pääsimme yhteissopimukseen siitä että teen seuraavan kuukauden ajan vain 4 h päiviä töissä (siihen mennessä olin tehnyt 6-10 h). 

Kuva 1. Kriisi menossa

Oloni oli huomattavasti helpompi kun työmäärä laski ja saimme parin kuukauden jälkeen oman asuntommekin takaisin. Nyt kun tapauksesta on kohta 3 kk, olen taas kuin eri ihminen. Sain sovittua työnantajan kanssa 6 h:n työpäivistä jatkossa ja se on ollu mielestäni oikein sopiva ratkaisu. Ei liian pitkiä päiviä, muttei liian lyhyitäkään taloudellisesti ajatellen. Siivoojaan palkka kun ei ole mikään päätähuimaava. 

Välikohtaus havahdutti minuun jonkinlaisen palon tehdä ja kokea nyt kun olen vielä nuori. Ajatus siitä että olen kolmenkymmenen vuoden päästä ihan samassa tilanteessa, yhtä kokemattomana ja sohvaperunana, on kaamea. Ei silloinkaan toki myöhäistä ole, mutta mieluummin koen nyt ja koen lisää sitten kuusikymppisenä. 

Olen nyt n. viikon ajan kokeillut sokeritonta ja vehnäjauhotonta ruokavaliota. En aio tiukkapipoisesti sitä noudattaa, vaan lähinnä jätän leivokset ja karkit pois. Kokeilen tätä ruokavaliota siksi, että kärsin usein turvotuksentunteesta vatsassa. Täytyy todeta että ei oo keliaakikolla helppoa kun ei minullakaan ole vaikka jätin pois vain sen vehnäjauhon. Moni leipä ja valmistuote sisältää vehnäjauhoa, samoin suurin osa leivästä. Ja jossei sitten vehnäjauhoa niin sitten sokeria. Sitä on tuoteselosteiden mukaan tungettu kaikkialle joko näkyvästi tai piilotetusti. Siksi jätinkin pois vain sokeriherkut, koska en kuitenkaan halua stressata liikaa siitä mitä syön. 

Vehnäjauhon olen korvannut nyt kokeiluksi spelttijauhoilla. Tein pizzapohjan spelttijauhoista ja kokeilin valmistaa niistä myös sämpylöitä. Hyviä olivat! Taidankin jatkossa ottaa ruokavaliooni speltin ihan vakituiseksi jäseneksi. Ainoa miinus on siinä, että speltti on vehnäjauhoa kalliimpaa. Tällä hetkellä en ole katunut päätöstä, ei ole turvottanut vatsaakaan. Kokeilen toki myös muita jauhoja (ohra, ruis, maissi...) ja sitä miten ne vaikuttavat vatsaani. 

Kuva 2. Sämpylät spelttijauhoista

Kuvat 3-4. Hedelmä- ja marjapirtelöitä makeanhimoon

Vaikka olen jättänyt varsinaisen sokeriruo'osta saadun sokerin pois, syön edelleen hedelmiä, joissa on hedelmäsokeria. En pidä sitä sokeria kuitenkaan pahana sokerina kuten jotkut pitävät. Elimistö kaipaa kuitenkin jonkinlaista energiaa jaksaakseen. Olen tehnyt lähes joka päivä jonkinlaisen hedelmäpirtelön, joka auttaa vitamiininsaantiani ja auttaa makeanhimoon. Joululahjaksi saamani tehosekoitin on siis ollu todella ahkerassa käytössä :D

Ruokavaliomuutoksen lisäksi liikunta on tullut elämääni (taas), toivottavasti tällä kertaa jäädäkseen. Parin viikon aikana olen tehnyt lihaskuntoliikkeitä käsipainoilla ja kuminauhalla, jonka lisäksi olen käynyt jumpassa ja kuntosalilla. Muutamana päivänä viikossa pistän myös dancen soimaan ja heilun musiikin tahdissa. Ehkä siitä ei niin hirveästi hyötyä ole, mutta mieltä se ainakin piristää. Töissä ravaan rappusia joka päivä, joten jalkojen lihaskunto hoituu mukavasti siellä. 

Lupasin kerran itselleni olla hyvässä kunnossa kun olen 30-vuotias, joten nyt on hyvä aika aloittaa :) Vielä ei ole tullut sellaista henkistä jaksamattomuutta vaan joku outo voima ajaa minua eteenpäin (ehkä juuri se kolmenkympin kriisi), halu tehdä asialle viimeinkin pysyvästi jotain, tulla kuntoon ja saada lihaksia. Nyt tai ei koskaan!  Olen tallentanut itselleni motivoivia kuvia ja pitänyt kuntopäiväkirjaa. Otin itsestäni tänä aamuna mitat, koska haluan mielenkiinnolla seurata niiden muutoksia liikunnan jatkuessa. Puntarissa kävin toissapäivänä. Mittari näytti 54,7 kg. 

Mitat näyttivät seuraavaa:

Vyötärönympärys (kapein kohta): 65 cm

Vyötärönympärys navan kohdalta: 77 cm

Ylälantio: 88 cm

Lantion levein kohta: 93 cm

Reidet: 54 cm

Vasen hauis: 26 cm

Oikea hauis: 27 cm

Mitat on otettu aamulla klo 9, juuri heränneenä ennen aamupalaa. Seuraavat mitat otankin sitten vaikka kuukauden päästä samaan aikaan aamulla ennen ruokailua. 

Olen ihmetellyt ennenkin liikuntaa aloittaessani sitä, miksi tuntuu että pikemminkin lihon kuin mitään muuta. Pariin kertaan liikunta on siksikin jäänyt vain lyhyaikaiseksi kokeiluksi, mutta vähän aika sitten luin että liikuntaa aloittaessa nestettä saattaa kertyä vartaloon, joka turvottaa, mutta menee liikuntaa jatkaessa ohitse. Myös tällä kertaa turposin, josta osittain johtui myös päätös ruokavaliomuutokseeni. Nesteen kerääminen on eräänlainen elimistön puolustusreaktio lihasten rääkkäämistä vastaan ennenkuin lihakset tottuvat siihen. Runsaan vedenjuomisenkin pitäisi turvotusta helpottaa. Pitää siis juoda paljon vettä, jota en tähän mennessä ole tehnyt. 

Kuva 3. Tämän kuun liikuntakalenterini

Liikunnallisissa merkeissä ja ruokatottumuksia pohtien toivotan hyvää kevättä kaikille. Palaan asiaan n. kuukauden päästä kertomaan tuntemuksistani ruokavalion ja liikunnan suhteen. Eikun musiikki soimaan ja hyppelehtimään valon lisääntyessä ja lintujen laulaessa ulkona! :)

------------------------------

Kuva 1: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr7E9K8wclWgcVPnW236pMl5xfi8QMbILJkc16Khd3k0qE8xwcpCF41sdr6KUhcS8tIdCduuq4wOhf9k9fAGG9F8qOWkB2S-zZp5CHaEn_5D80MkyR28K-AXfrFRDbyYpZyarv8kbYDeMb/s1600/podcast+coverart+crisis+2.jpg