Vanhempani ovat aina olleet
liikunnallisia. He harrastavat joka päivä jonkinlaista
liikunnallista aktiviteettia, yleensä lenkkeilyä. Minä taas...no,
sanotaanko että tässä tapauksessa se omena todellakin ON pudonnut
kauas puusta.
Minulla on aina ollut huono kunto.
Koulussa en pitänyt liikunnasta, eikä sitä helpottanut yhtään
se, että joukkuevalinnoissa olin aina yksi viimeisimpiä valittuja.
Koululiikunnassa varsinkin koripalloa inhosin suuresti. Pelkäsin
palloja, enkä saanut niitä koskaan kiinni. Vaan eipä se olisi
hirveästi hyödyttänytkään, koska minulle ei sitä palloa
heitettykään. Mutta oli koululiikunnan seassa kuitenkin niitä
suosikkilajejanikin, sähly ja sulkapallo. Pidin myös niistä
päivistä jolloin saimme lähteä kaveriporukalla lenkkeilemään
tietty lenkki omatoimisesti. Pelkkää inhoa koululiikunta ei siis
ollut.
Jonkinlaisen liikunnankipinän olen
jostain kuitenkin saanut, koska usein omatuntoni soimaa jos en lähde
ulos lenkkeilemään vaikka ilma sallisi. On vaan niin helppo jäädä
kotiin. Ja kuten tässäkin asiassa, se aloittaminen on aina se
vaikein asia. Vaikka tahtoa löytyisikin, saamattomuus riivaa.
Fakta on se, että tahdon hyvän
kunnon. Tahdon myös kiinteytyä ja saada hieman lihaksia. Mutta
niitähän ei tekemättä saa. Turhaan tässä itseäni huijaan.
Pitkäaikaisin liikuntaharrastukseni on
pari vuotta sitten käymäni Han Moo Don peruskurssi, josta suoritin
myös keltaisen vyön. Sitä harrastin 2-3 kertaa viikossa ja
tuloksia lihaksistossa myös näkyi. Peruskurssilla käytiin läpi potkuja,
liikkumisia ja kaatumistekniikoita, mutta eniten siinä
keskityttiin lihaskunnon nostamiseen. Kolme kuukautta kestävän
kurssin loppuvaiheessa huomasin kuinka olin kiinteytynyt lihaksista.
Varsinkin vatsalihakset ja kaulan lihakset olivat kiinteämmät kuin
ennen, johon olin hyvin tyytyväinen. Han Moo Do -tunnin alussa
lämmiteltiin lihakset, juostiin ympyrää ja tehtiin useita
lihaskuntoliikkeitä (vatsa-, selkä- ja kylkilihakset sekä
tavalliset että siltapunnerrukset). Näitä toistettiin aina joka
tunti. Vaikken tehnyt kotona juurikaan mitään liikunnallista, Han
Moo Don kurssi piti lihakseni vireinä.
Valitettavasti en voinut jatkaa Han Moo
Doa pidemmälle, koska muutin Kouvolasta Jämsänkoskelle, jossa ei
kyseistä harrastusmahdollisuutta ollut. Keltainen vyö lajissa on
kuitenkin yksi suurimmista elämäni saavutuksista. Puvun ehdin jo ostaa, maksoi 65e. Ehkä sille vielä joskus tulee lisäkäyttöä :)
Kuva 1. Han Moo Do -pukuni
Elämäni aikana olen harrastanut myös
muunlaista liikuntaa. Olen käynyt nuorena pesäpallokurssin (josta
en nyt niin hirveästi pitänyt), käynyt monen vuoden aikana
kaupungin aerobicissä kerran viikossa äitini ja siskoni kanssa,
käynyt joogan peruskurssin ja välillä itsekin koittanu silloin
tällöin lenkkeillä. Olen myös kokeillut vesijuoksua ja
kuntosalia. Lapsena olin kova uimaan, mutta aikuisiällä se on
jäänyt pois, koska minusta on kuoriutunut vilukissa.
Liikuntaintoni on hyvin kausittaista.
Välillä intoudun ja vannon että nyt aloitan sen lenkkeilyn ja
jatkan sitä myös! Vaan eipä se ole koskaan pysyväksi jäänyt.
Liikuntaintoni vähenee huomattavasti talven aikana, koska kylmässä
on epämiellyttävää liikkua ja vaatteitakin pitää tunkea
miljoona kiloa päälle. Tästä syystä myös yleensä lihon kilon
tai muutaman talven aikana. Kesäksi kuntoon-periaate ei toimi
minulla, vaan pikemminkin kesällä kuntoon, koska kesäisin on vaan
niin paljon helpompi liikkua ulkona.
Asuinkaupungissani on kuntosali, jossa
on hyvä valikoima erilaisia trendiliikuntatunteja, mm. Zumba,
Bodypump, Bodyjam yms. Niistä olen käynyt muutaman kerran vain Body
Combatissa, joka yhdistelee aerobista liikuntaa kamppailulajien
liikkeisiin ja musiikkiin. Vaikken aina pysykkään liikkeissä
mukana, tykkään lajista aivan mahdottomasti. Siksi ostin myös
kymppikortin kyseiselle kuntosalille, mutta olen käyttänyt sitä
puolen vuoden aikana ainoastaan kerran. Voi ei.
Body Combatin lajiesittely (Les Mills):
Liikuntaintoni on suurimmillaan aina
keväisin. Aurinko alkaa paistamaan, jolloin mieliala nousee. Ilmat
lämpenee, joten ulkonakin on miellyttävämpi liikkua. Myös tänä
keväänä päätin aloittaa säännöllisen liikuntaharrastuksen.
Tavoitteena on harrastaa jonkinlaista suht raskasta liikuntaa
vähintään kolme kertaa viikossa. Ei siis mitään kävelyä
kilometrin päässä olevaan kauppaan ja takaisin, vaan ihan kunnon,
vähintään tunnin reipas lenkki tms. Jotta motivaationi ei laskisi,
ostin Ellokselta collegehousut, liikuntatopin sekä hupparin
lenkkeilyä varten.Tänä keväänä olen kaivanut pyöränkin
talviteloilta (oikeastaan pyörä oli koko talven pihalla ja
uskomatonta kyllä, se toimii vieläkin) ja käynyt pari kertaa
pyörällä asioilla, joihin muuten menisin autolla/bussilla.
Esittelen vielä Ellokselta tilaamani ja tänään matkahuollosta noutamani tuotteet:
1. Huppari maksoi Elloksella 29,90e. Huppari on ihan perusmallinen. Siinä on huppu ja edessä kengurutasku. Värivaihtoehtoja oli muitakin, mutta valitsin neutraalin värin, koska samalla tilaamani collegehousut olivat värilliset. En kuitenkaan halua näyttää lenkkeillesäni jäätelöpuikolta.
2. Vaaleanlila toppi sopii urheiluun hyvin. Se venyy, muttei liikaa. Toppi oli Elloksen alennuksessa, maksoi vain 3e. Topin väri sopii asukokonaisuuteen.
3. Halusin lenkkeilyasuksi lyhyehköt collegehousut. Ne ovat mukavat jalassa ja koska kesäisin on kuuma, lyhyet puntit eivät kuumenna jalkoja samallalailla kuin pitkälahkeiset housut. Lisäksi pinkki on tämänhetkinen lempivärini. Maksoi 23,95e.
En odottanut tuotteilta täydellistä sopivuutta koska verkkokaupan tuotteita ei pääse sovittamaan, eikä sitä voi koskaan tietää mikä on oikeasti hyvä ja mikä ei. Mielestäni nämä vaatteet ovat kuitenkin tarpeeksi istuvat päälläni ja sopivat myös arkikäyttöön muutenkin kuin vain urheiluun.
Minulla oli Ellokselle alennuskuponki, jolla sain hupparista -50% alennusta. Sen lisäksi sain kaupan päälle kätevän mustavalkoisen lentolaukun. Pääsenkin kokeilemaan sitä heti ensi viikonloppuna kun matkustan perheeni luokse Kouvolaan vapun viettoon :)
Hauskaa vappua itse kullekin, muistakaahan juoda simaa ja syödä paljon munkkeja!
Hyvin rytmitetty teksti ja kuvat :) Mie tahtoisin kanssa vähän kivemman lentolaukun. Tosin, enpä mie varmaan oo nyt mihinkää matkustamassa, mut silti. Sie varmaan liikut suhteessa enemmän ku mie nykyään.
VastaaPoistaKivat lenkkivaatteet, itsekin voisin hankkia jonkunlaiset.
VastaaPoistaTää vois olla kuin mun kirjottama, paitsi että vanhemmat ei oo liikkunu (no iskä harrastaa hyötyliikuntaa kyllä erittäin paljon) enkä oo käyny missää ohjatus liikunnas koskaan. Mut siis toi osuus että pitäs/haluis harrastaa mut saamattomuus yms. En mie välitä niinkää painosta/kiinteydestä yms, vaan siit ettei tulis sydänkohtausta tai jotain sellasia piileviä huonoista elintavoista johtuvia tauteja kovin nuorella iällä...
VastaaPoista